Muutos

Elämän, työn, ihmisen muuttuessa ratkaisevaa ei ole se, mitä tapahtuu vaan se kuinka siihen suhtaudumme. Muutoksen lopputulos on lopulta myös aina suhteessa siihen, kuinka valmiita olemme yksilöinä ja yhteisönä kasvamaan.

Muutoksen johtaminen on miltei trendikäs sana, joka vilahtelee kaikissa työelämän, johtamisen ja itsensä kehittämisen oppaissa. Totta onkin,  että nykyisessä maailmassa me kaikki tarvitsemme kykyä ymmärtää ja johtaa ainakin itseämme muutoksissa. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, muutosta ei oikeastaan voi johtaa, vain ihmistä, ihmisiä voi johtaa muutoksessa tai muutokseen, kohti jotain uutta. Mikään kehittäminen ei myöskään johda todelliseen muutokseen, jos sen aikana ei ole muistettu johtaa ihmisiä.

Jos muutos on haluttu ja toivottu tai edes ennakoitu, ihmisen ja työyhteisön on todennäköisesti se helpompi hyväksyä ja uuteen muokkaantua. Siinäkin tapauksessa kuitenkin tarvitaan vanhojen ajattelumallien eli uskomusten purkua, tunteiden ohjausta ja niistä erityisesti pelon selättämistä. Muutosvastarinta kun syntyy hyvin paljon uuden ja tuntemattoman pelosta. Yhteisössä ja yksilön elämässä muutosvastarinnassa on usein kyse hyvin primitiivisistä kysymyksistä; selviydynkö/selviydymmekö?, osaanko/osaammeko tarpeeksi?, riittääkö aika kaikkeen uuteen? mitä hyvää menetämme, mistä on pakko luopua?  tulee mitään hyvää tilalle?

Jos muutos tapahtuu yllättäen ja nopeasti, ilman, että on itse siihen pystynyt vaikuttamaan,  kyse voi olla jopa kriisistä. Ihminen kyseenalaistaa ja kiistää äkillisen, ennakoimattoman muutoksen kohdatessa milteii kaikki. Eikä välttämättä heti näe, että muutos – olivat syyt siihen mitkä tahansa – voi olla myös myönteinen ja johtaa lopulta hyvään, onnelliseen ja menestyksekkääseen lopputulokseen. Erityisesti äkillisen muutoksen kohdatessa on vaikea nähdä, että pahimmasta voi joskus tulla myös parasta. Meihin on melko vankasti iskostunut ajatusmalli, että muutos on vaikeaa. Näin ei tarvitse olla, joten se uskomus on syytä ensimmäisenä purkaa.

Muutos on joka tapauksessa aina yksilöä ja yhteisöä ravisteleva asia. Ennakoituna tai ennakoimatta tapahtuessaan muutos kaipaa pysähtymistä, irtipäästämistä ja luopumista, uskomusjumppaa ja uutta ajattelua, aikaa, tukea, kannustusta, yhteistyötä ja voimia. Näitä asioita voi omalta osaltaan tarjota työyhteisön valmentaja tai yksilöcoach.

”Olen kokenut elämäni varrella ehkä keskimääräistä enemmän isoja, käänteentekeviä muutoksia. Osa niistä on ollut haluttuja, osa osunut kohdalle ennakoimatta. Olen myös joutunut tekemään ja saanut tehdä työtä organisaatioissa, jotka ovat halunneet muuttua. Olen ollut työtehtävissä, joissa olen ohjannut ihmisiä muutoksessa. Valmentajana ja coachina olen usein näköalapaikalla ja kanssakulkijana työyhteisöjen ja ihmisen muutoksessa. Muutosprosessit eivät yleensä ole helppoja, kivoja ja kevyitä muutoksen ollessa kiihkeimmillään. Mutta harva tilanne elämässä ja työssä on niin palkitsevaa kuin se, kun näkee itsensä, toisen ihmisen, valmennettavan tai organisaation menneen läpi muutoksen vahvempana, menestyvämpänä ja onnellisempana. Minun työni valmentajana on tukea ihmistä elämään kokonaisena muutoksen jälkeen. Muutos voi olla myönteinen mahdollisuus, silloinkin kun emme itse sitä käynnistä.”